Mitä legacy-IPv4-avaruus on ja miten se eroaa

Mikä tekee lohkosta ”legacyn”

Legacy-osoiteavaruus osoitettiin ennen kuin alueelliset internetrekisterit (Regional Internet Registries) olivat olemassa. 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa IANA ja sen edeltäjät jakoivat osoitteita suoraan, enimmäkseen yliopistoille, tutkimuslaitoksille, varhaisille verkko-operaattoreille ja suuryrityksille, ilman mitään nykyisiä allokaatioita ohjaavan käytäntökehyksen kaltaista.

Kun RIR-järjestelmä perustettiin, nämä olemassa olevat osoitukset eivät kadonneet. Ne kirjattiin uusiin rekistereihin, mutta haltijat eivät olleet koskaan allekirjoittaneet RIR-jäsenyyssopimusta eivätkä hyväksyneet sen mukana tulleita käytäntöjä. Tuo historiallinen sattuma on koko tarina: legacy-resursseja koskevat erilaiset, ja yleensä kevyemmät, rekisterivelvoitteet kuin myöhemmin allokoitua avaruutta.

Legacy vai PA-avaruus

Tavallinen allokoitu avaruus on yleensä provider aggregatable (PA): allokoitu paikalliselle internetrekisterille (LIR), hallittu jäsenyyssopimuksen nojalla ja koko rekisterikäytäntöjen alainen. Siihen liittyy jatkuvia velvoitteita: vuosimaksuja, dokumentointivaatimuksia ja sääntöjä siitä, miten sitä voi siirtää tai osoittaa uudelleen.

Legacy-avaruuteen liittyy vähemmän näitä ehtoja. Tarkka asema riippuu rekisterialueesta ja siitä, onko haltija sittemmin tuonut resurssin sopimussuhteen piiriin, mutta yleisesti legacy-haltijoilla on kevyemmät dokumentointivaatimukset, vähemmän siirtoon liitettyjä ehtoja eikä jäsenyysvelvoitetta pelkästään lohkon hallussapidon perusteella.

On vielä yksi käytännön ero, jolla on kaupallista merkitystä: legacy-lohkot ovat yleensä vanhempia, suurempia ja yhtenäisiä. Vuonna 1991 osoitettu /16 on yksi siisti lohko, ei paloista koottu.

Mitä erot tarkoittavat käytännössä

Neljä eroa on merkityksellisiä, kun legacy-avaruus vaihtaa omistajaa.

Vähemmän ehtoja siirrolle. Allokoidun avaruuden rekisterikäytäntö vaatii vastaanottajaa allekirjoittamaan sopimuksia ja läpäisemään dokumentointitarkistuksia, ja ARINissa ja APNICissa osoittamaan, miten se käyttää osoitteita: ARINissa ensimmäisen /24:n ylittävältä osalta (NRPM section 8.5), APNICissa suunnitelmalla niiden käytöstä (siirtoehdot). RIPE NCC:llä ei ole tarveharkintaa alueensa sisäisissä siirroissa (RIPE-807). Legacy-siirrot ovat usein vähemmän rajoitettuja, mikä lyhentää prosessia ja laajentaa kelpoisten ostajien joukkoa. Mikään RIPE-käytäntö ei kata niitä: RIPE NCC rekisteröi ne ”on a best effort basis” (suomennos: ”parhaan kykynsä mukaan”), ja lohko pysyy legacynä. APNIC hyväksyy ne arvioimatta, miten avaruutta käytetään.

Ei jäsenyysvaatimusta RIPE NCC:n alueella. Siellä ostaja, joka ei halua ryhtyä LIRiksi, voi hallita legacy-avaruutta ilman sitä suhdetta tai järjestää sen sijaan sponsoroinnin. Muualla rekisterisuhde tulee lohkon mukana: APNICissa legacy-avaruuden ostajan on oltava jäsen, ja ARINissa se allekirjoittaa ARINin rekisteröintisopimuksen.

Puhtaampi historia. Legacy-lohkot ovat usein olleet vuosikymmeniä yhden laitoksen hallussa ja nähneet vähän tai ei lainkaan kaupallista käyttöä. Se tarkoittaa yleensä, ettei estolistahistoriaa ole kertynyt eikä mainepainolastia ole, millä on valtava merkitys, jos osoitteet on tarkoitettu sähköpostiin tai mihin tahansa toimitettavuudelle herkkään käyttöön.

Niukkuus. Uutta legacy-avaruutta ei koskaan luoda. Tarjonta on kiinteä ja kutistuu, kun lohkoja siirtyy sopimusjärjestelmän piiriin, joten legacy-lohkoa ei voi korvata uudella.

Mitä tarkistaa ennen legacy-avaruuden ostoa

Kevyempi sääntelyasema leikkaa molempiin suuntiin. Heikompi rekisterivalvonta on historiallisesti tarkoittanut, että asiakirjajälki voi olla ohuempi, joten varmentaminen on tärkeämpää, ei vähemmän tärkeää.

• Omistusketju. Kuka on todella hallinnut lohkoa osoittamisesta lähtien? Organisaatiot sulautuvat, puretaan ja ostetaan, ja neljänkymmenen vuoden aukko voi kätkeä paljon. Varmista, että myyjällä on todella oikeus siirtää se.
• Rekisteritila. Varmista nykyiset rekisteröintitiedot ja se, onko resurssi tuotu minkään sopimuksen piiriin, mikä muuttaa sitä koskevia sääntöjä. RIPE NCC:ssä ja ARINissa legacy-lohkolla voi olla ROA:ita vain sopimuksen nojalla.
• Kaappaushistoria. Käyttämättömät legacy-lohkot ovat tunnettu osoitekaappausten kohde. Tarkista, ovatko osapuolet, joilla ei ole siihen oikeutettua vaatimusta, ilmoittaneet avaruutta.
• Maine. Pitkä käyttämättömyys tarkoittaa yleensä puhdasta, mutta ei aina. Tarkista lohko tärkeimpiä estolistoja vasten ennen kuin sitoudut, ei jälkeenpäin.
• Alueellinen käytäntö. Jokainen rekisteri kohtelee legacy-resursseja hieman eri tavoin, ja säännöt ovat muuttuneet ajan myötä. Mikä pätee yhdellä alueella, ei välttämättä päde toisella, joten lue RIPE NCC:n, ARINin tai APNICin säännöt ostamasi lohkon osalta.

Missä RTM Networks auttaa

Hallitsemme sekä PA- että legacy-lohkoja ja myymme RIPE NCC:n, ARINin ja APNICin alueille (osta IPv4). Legacy-avaruus on merkittävä osa varastoamme eikä satunnainen listaus, joten jos etsit nimenomaan sitä, kannattaa kysyä, mitä meillä on, sen sijaan että olettaisit sen olevan saatavilla.

Toimimme myös sponsoroivana LIRinä haltijoille, jotka haluavat pitää itsenäiset resurssit, kuten legacy-lohkot, PI-osoitukset ja AS-numerot, ilman omaa LIRiä (PI- ja ASN-sponsorointi). Jos hallitset jo legacy-avaruutta ja mietit, mitkä velvoitteesi oikeastaan ovat, siitä kannattaa keskustella.